Suunta kohti etelää

Berliinistä suuntasimme siis kohti Tsekin rajaa. Alunperin ei ollut ajatuksena Tsekkeihin asti edes mennä, mutta sattuuhan sitä. Vielä kuitenkin yksi yö Saksan puolella Dresdenin kupeessa.

Tuonnehan on kohtalaisen lyhyt matka Berliinistä, varsinkin autobahnalla kaahaillessa. Ensin suunnaksi Rakotzbrücke. Tuo on se puolikaarenmuotoinen silta, joka alle olevaan veteen heijastuessaan muodostaa kokonaisen ympyrän. Kuvia on netti pullollaan. Sinne siis. Siltaa on kutsuttu myös Paholaisen tekemäksi, koska ei ole voitu ymmärtää, miten tuollaisen muuten saisi aikaiseksi. Silta sijaitsee metsässä, keskellä ei mitään. Tien vieressä on (maksullinen) parkkipaikka. Ilmeisesti vain tuota nähtävyyttä varten tehty. Pieni kävelymatka mahtavia alppiruusujen läpi sillalle.

Näkymä oli tämä.

Koko alue oli korjauksen alla. Aidat reunustivat aluetta, eikä vettäkään ollut. Hivenen erilainen näkymä, kuin mitä tultiin hakemaan. Vähän kivempia kuvia sai, kun kuvasi aidan raosta.

Harmittaa toki, kun siltä näytti tältä. Toisaalta emme poikenneet juuri reitiltä, eli ei tässä ylimääräisiä kilometrejä ajettu. Alppiruusujen kukinta-aikaan tuolla varmasti näyttää mahtavalta. Puskat olivat reiluja parimetrisiä ja niitä oli valtavat määrät. Mutta tämä on nyt nähty. Ehkä voisi nähdä toisenkin kerran, kun korjaustyöt on saatu päätökseen.

Tästä nokka kohti Saxon Schwitzerlandia, jossa on Bastei-niminen silta. Hieman ajeltiin hukkaan ja lopulta suht lähelle (väärä tieto) saatiin auto parkkiin. Teinit eivät lähteneet kävelyretkelle. Hyvä niin. Nuljahtaneella nilkalla tuo matka olisi loppunut lyhyeen. Isoa alamäkeä ensin alas ja sitten metsässä portaita ylös ja ylös ja ylös. Tästä ylämäestä tietämättömänä ei allekirjoittaneella ollut juomista eikä avaavaa astmalääkettä mukana. Lämmintäkin oli varmaan ainakin se +30C. Eipä siinä, kiivettiin. Meinasi loppua kunto kesken.

Lopulta jollekin tasanteelle tultiin ja Elbe-joelle oli siitä ihan mukavat näkymät.

Itse jäin tuohon puuskuttamaan, enkä jatkanut enää ylöspäin. Matkaa tuonne olisi ollut vielä melko runsaasti ja itse Bastein silta siellä ylimpänä. Se jäi siis näkemättä. Jälkikäteen selvisi, että sinne sillan luo olisi päässyt autollakin.. Tuolla ei saanut otettua nettiyhteyttä, jotta olisi voinut vähän asiaa tarkastella paikan päällä. Mitä tästä opimme, selvitä hyvin tarkkaan asiat etukäteen.

Tuosta toivuttuamme yöksi Dresdeniin. Päällisin puolin oikein kiva hotelli, jossa oli huoneessa paljon tilaa. Ravintolakin oli, josta sai hyvää ruokaa. Yö ei ollutkaan sitten niin mukava. Vieressä meni mm. tosi vilkasliikenteinen tie, äänieristys oli nolla, huoneessa ei ollut ilmastointia ja siksi siellä oli tosi kuuma. Yöunet jäivät aika vähille. Nämä on näitä. Pelkkien hotellikuvausten perusteella on hankala tietää, millaiseen paikkaan on menossa. Toki luen aina arvosteluja, joista saa suodattamalla parhaan käsityksen paikasta. Se, jos joku valittaa pinkeistä tyynyistä, koska ei pidä siitä väristä, on syytä jättää omaan arvoonsa. :)

Lapset saivat jälkkäriksi Apfelstrudelia.

Aamulla suuntasimme vielä Dresdeniin linnaa ihmettelemään. Valtava rakennelma kaupungissa. Tosi paljon muitakin oli tuonne päättänyt tulla. Kuvat puhukoon puolestaan. 

Useamman askeleen saa tuotakin kierrellessä ottaa. Ei menty mihinkään maksulliseen sisälle, kai siellä jotain olisi ollut. Hyvin oli katselemista tässäkin. 

Tästäpä suuntana Tsekki ja Praha. Se onkin sitten jo toinen tarina se.