Autolla Tsekissä

Dresdenistä siis suuntasimme siis kohti Tsekin rajaa. Tuo rajan ylitys sujui samoin kuin edellisetkin, huomamatta. Eipä Euroopassa autolla liikkuessa sen enempää tarvitse passiaan esitellä. Kyltit vaihtavat kieltä ja nytpä mistään ei enää tajunnutkaan mitään.

Motarilla tajusimme, että pitääköhän täällä olla joku tarra tai onko tietulleja. Pienellä googlauksella selvisi, että autoon tosiaan pitää hankkia tarra, joka pitää olla, jos meinaa moottoritiellä ajella. Huoltoasemilta pitäisi löytyä. Ekalle huoltsikalle kurvaus siis. Yllättäen tuolla ei myyjä puhunut mitään kansainvälistä kieltä, mutta jotenkin vaan saatiin 10 päivän motaritarra ostettua ja nyt se koristaa etuikkunaa. Hintaa oli noin 10 euroa. Sitten taas baanalle.

Liikenne oli jokseenkin aika hirveää ja päätimme, että ajellaan hotellille, jonka piti olla vähän kauempana keskustasta. Oli se jonkin verran, mutta aika vilkkaan tien ja rautatien vieressä..

Perinteisesti huone kolmannessa kerroksessa, eikä hissiä. Eikä ilmastointia. Huone oli jo valmiiksi tuskaisen kuuma. Kattoikkuna auki ja tuuletusta. Toki ulkolämpötila oli yli +30C, että eipä sieltä viilennystä kyllä tullut. Huone oli iso, neljä erillistä sänkyä.

Pohdittiin, että näinkö jollain muulla kuin omalla autolla pääsisi Prahan keskustaan. Varmaan olisi päässyt, koska juna kulki vierestä. Jotenkin arvelutti kuitenkin niin paljon tuo liikkuminen julkisilla, että oma auto alle ja suunnistamaan kaupunkiin. Hurja liikenne, mutta aivan älytöntä menoa se ei kuitenkaan ollut, mitä vähän olin lueskellut aiemmin. Liekö tuohon syynä kaikkialla olleet tutkat ja kamerat? Noita oli nimittäin tosi paljon, kaikkialla.

Prahan keskustaan vaan autolla suhaamaan ja parkkipaikkaa etsimään. Olimme suunnitelleet jokilaivaristeilyä, josta ehtisi näkemään edes jonkin verran kaupunkia. Parkkihallikin löytyi ja tuonne vaan survomaan autoa johonkin mitättömään ruutuun. Tosi pieniä ja ahtaita paikkoja, jotka on selvästi tehty Smartin kokoisille autoille. Jokilaiva löytyi helposti ja tuolta lippuja ostamaan. Onneksi kävi eurot. Tunnin opastettu risteily neljälle maksoi 44€.

Pieni kävelyretki vielä risteilyn päätteeksi Kaarlensillalle. Tuolla todellakin oli väkeä kuin pipoa. Onhan se toki upea.

Tuolta sitten takaisin parkkitalolle ja kohti yöpymispaikkaa. Ehjänä perille. Kattoikkuna oli yön auki, vaikka vieressä tosiaan kulki vilkas liikenne ja junatkin. Aamulla huomasimme, että lentokoneetkin lentävät suoraan yli suht matalalla. No, hyvin nukutti siitä huolimatta. Matka jatkui aamupalan jälkeen kohti Puolaa.