Owschlagista Berliiniin

Yövyimme pikkukylässä nimeltä Owschlag. Vaikutti siltä, ettei hotellissa ollut ketään muita. No, pari muutakin ihmistä näimme, mutta hiljaista oli. Mitä nyt vieressä kulki junarata ja aika monta junaa ehti kolistella ohi yön aikana. Respassa puhuttiin saksan ja englannin sekoitusta. Pienemmillä paikoilla ei voi olettaa, että hotelleissa tai missään muuallakaan osattaisiin englantia. Onneksi tuli joskus koulussa saksaakin luettua. Ravintolaa ei ollut, ei myöskään koko kylässä. Respan setä lupasi soittaa puolestamme ja tilata ruokaa. Pizzaa ja salaattia saatiin ongelmitta.

Aamulla matka jatkui autobahnoja pitkin kohti Schwerinin linnaa. Linna sijaitsee saarella ja sen rakennusaikaa ei oikein tahdo löytyä mistään. Ensimmäisiä merkintöjä löytyy jo vuodelta 973. Joka tapauksessa 1500-luvulla linnaan on tehty merkittäviä muutoksia. Jotain restaurointitöitä tuolla nytkin tehtiin ja etupuoli oli isolta alueelta ison lakanan alla.

Sisällä oli yhdessä kerroksessa huoneita, joita pääsi kiertelemään 8,50€:n pääsymaksulla. Alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Prameita huoneita. 

Linnan ympärillä on puutarha, josta meillä jäi huomaamatta iso osa. Sinne olisi päässyt jotain siltaa pitkin, huomasimme tuon jälkikäteen kartasta.. No, ei voi mitään. Hienoa aluetta oli kaikki, mitä nähtiin. 

Ja sitten Lidlin kautta baanalle Berliinin suuntaan. Mieleen juolahti, että autoon pitää ostaa ympäristötarra. Tuo on pakko olla useilla alueilla tai sinne ei ole mitään asiaa. Berliinissä esimerkiksi ei saa ajaa ilman vihreää tarraa. Tarroja on useampaa väriä päästöjen mukaan, mutta tosiaan muilla väreillä ei kannata joka paikkaan lähteä. Onneksi on sen verran uusi auto, että se saa tuon vihreän tarran. Tarran olisi voinut tilata autoliiton kautta etukäteen, mutta se olisi maksanut noin 20€ ja ei olisi välttämättä ehtinyt ajoissa ennen lähtöä. Huoltsikoilta siis kyselemään. Lopulta neljännestä paikasta tarroja löytyi. Luonnollisesti asiaa hoidettiin saksankielellä. =) Tarra saatiin (n.6€) ja auto on nyt jossain rekisterissä, että se on riittävän ympäristöystävällinen. Mutta olipas työn takana. Huoltoasemat eivät muuten myy noita tarroja, vaan lopulta tuo ostettiin A.T.U.-huollosta, mikälie olikaan.

Yövyimme edullisesti melko lähellä Berliiniä, taisi olla joku esikaupunkialue. Tuosta sitten yön jälkeen suunnaksi Designer´s Outlet Berlin.

Outletit ovat tulleet tutuiksi Yhdysvalloista ja vähän samanlaisin odotuksin tuonnekin suunnattiin. Paljolti samanlaista oli, mutta paljon vähemmän ihmisiä (tämä ei haitannut) ja korkeat hinnat (tämä haittasi). Ostoksia tuli tehtyä huomattavasti vähemmän varmasti näin. Aika nopeasti oli itseä kiinnostavat liikkeet kierretty ja tarkoitus oli suunnata kohti seuraavaa majoituspaikkaa, joka sijaitsi hyvin lähellä Berliinin keskustaa. Tuota ennen tosin herrahenkilöt halusivat suunnata automuseoon, koska meillä oli ylimääräistä aikaa ennen sisäänkirjautumista.

Aikamoinen liikenne on Berliinin keskustassa... tosi hyvä navigaattori on tarpeen ja meillä se oli Google maps. Se osaa kiertää tietyöt ja muut poikkeavat kuviot, jota perusnavi ei tiedä. Perille päästiin kuitenkin ehjänä. Automuseo on Classic remise. Tuolla on monenlaisia vanhoja ja uudempia arvoautoja ja sisään pääsee ilmaiseksi. Eli jos kiinnostaa, niin tuonne kannattaa mennä. Tässä kuvassa kokoelma Porscheja.

Tuolta Google mapsin kanssa navigoimaan sokkeloisia katuja pitkin kohti yöpaikkaa. Hieman haasteellista oli.. etenkin lopussa, kun navin mukaan oltiin määränpäässä, mutta paikkaa ei näkynyt missään. Kävellen kulman takaa lopulta löytyi. Moni muukin oli yhtä aikaa haluamassa sisälle. Jonotushommiksi meni. Kyseessä on itä-Berliinin puolella sijaitseva hostellityyppinen majoitus. Meillä on oma huone, jossa on omat pesutilat. East Side Gallery on tien toisella puolella, joten Berliinin muuria voi käydä katselemassa joka kerta kun lähtee ulos. Ikkunasta näkyy Mersun konttori. Pari yötä olisi täällä tarkoitus viettää. Auto pysyy kyllä visusti parkissa siihen asti, kunnes lähdetään. Huomenna suhataan metrolla.