Stutthof (Sztutowo)

Stutthof, muzeum Stutthof, ensimmäinen Saksan ulkopuolelle perustettu keskitysleiri Puolassa 1939-45. Tuolla oli yhteensä 110 000 ihmistä vuosien saatossa, 28 valtiosta, myös Suomesta. Stutthof tai puolaksi Sztutowo, sijaitsee noin 35km Gdanskista itään hyvin eristetyllä alueella. Aluksi leirille tuotiin vankeja, mutta jo vuonna 1940 leiriä ehdotettiin muutettavaksi keskitysleiriksi ja vuonna 1941 Himmler tarkasti leirin ja piti tuota ideaalisena ehdokkaana miehitettyjen alueiden pääleiriksi.

Keskitysleirit toimivat nykyään museoina ja niihin on aina vapaa pääsy. Tuolla ei myydä muistoesineitä, eikä muutakaan. Opastetut kierrokset saattavat maksaa, mutta muuten kuluja ei ole. Juomista taisi saada automaatista, lisäksi vessassa pystyi käymään. Parkkimaksu oli. Näillä paikoilla ei rahasteta ja se on oikein. Aiemmin olen käynyt Dachaun keskitysleirillä etelä-Saksassa, joten tämä ei ollut sinänsä niin pysäyttävä kokemus kuin ensimmäinen vierailu. Auschwitz oli mielessä, kun reissua suunniteltiin, mutta tuonne on suositeltavaa varata lippu ennakkoon, vaikka se siis ei maksakaan mitään. Noilla lipuilla rajoitetaan sisällä kerralla olevien vieraiden määrää. Sisäänpääsyä voisi yrittää kärkkyä heti aamusta, mutta tuohon ei haluttu lähteä. Lippuja ei reilu kuukausi sitten ollut enää tarjolla. En halua tuonne opastetulle kierrokselle, vaan haluan kiertää alueen omaan tahtiini. Tämän vuoksi emme suunnanneet sinne tällä reissulla. Joku toinen kerta sitten.

Stutthof toimii nykyään siis museona. Museo perustettiin vuonna 1962. Vanhoissa parakkirakennuksissa on esillä monenlaisia dokumentteja sodan ajalta. Aikaa tuolla saisi kulumaan tuntikausia, jos haluaisi kaikkiin perehtyä. Monet opastetaulut ovat vain puolaksi, joten nuo jäivät lukematta. Osassa tekstit olivat kolmella kielellä, puolaksi, englanniksi ja saksaksi. Tekstit ovat pysäyttäviä.

Parakeissa on esillä sänkyjä, joissa vangit nukkuivat. Myös vanhoja peseytymishuoneita oli säästynyt. Oli kuuma päivä ja parakeissa oli tuskaisen kuuma ja huono ilma. Voi vain kuvitella, mitä se on ollut kuumina päivinä, kun sisällä on ollut kymmeniä vankeja tai pakkasella kylmässä. Joissain huoneissa oli jonkinlainen uuni, jolla lämmitystä varmaan on yritetty järjestää. 

Keskitysleireillähän tehtiin monenlaisia hyvin kyseenalaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Stutthofissa oli pari huonetta, jossa oli esineitä, joita esim. leikkauksissa oli käytetty. Tosiasiassa kukaanhan ei noista leikkauksista selvinnyt hengissä. Tappava injektio suoraan sydämeen oli monen viimeinen matka. 

Leikkaussali.

Stutthofissa oli myös suomalaisia vankeja. Tästä oli dokumentteja esillä.

Kesäkuussa 1944 Stutthofista tuli osa "the final solution of Jewish prolem". Ihmisiä alettiin systemaattisesti teloittaa kaasukammiossa Zyklon B-kaasulla. Leirillä oli kaasukammio, hirsipuu ja krematorio. Myös junanvaunut saatettiin ahtaa täyteen ihmisiä, jossa he sitten menehtyivät. Kaasukammioon ei päässyt sisälle, tuonne saattoi vain katsoa. Kuvaa en tuosta halunnut ottaa. Krematoriossa oli kolme uunia. Tuolla oli myös esillä kaikkien niiden valtioiden liput, joiden kansalaisia leirillä oli menehtynyt.

Leirihän on kooltaan valtava, parakkeja on jäljellä muutama. Toisella reunalla on muistomerkit kaikkien parakkien kohdalla. Noihin parakkeihin oli eroteltu ihmiset mm. rodun mukaan.

Näissä paikoissa ei voi olla miettimättä, miten kaikki on ikinä ollut edes mahdollista. Mikä sai niin monen ihmisen tähän pahuuteen mukaan? Sanattomaksi vetää.

-never again-