Hotelliviikonloppu ja day after

Perhe tosiaan tuli vierailulle ja viikonlopulle oli varattu Sokos Hotel Viru. Ihan kohtalainen muutos tähän meikäläisen luukkuun verrattuna. Huh. Mutta kylläpä sitä osaa arvostaa omaa siistiä suihkua ja vessaa ihan erillä tavalla!

Hotellia voin todellakin suositella, ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Kivasti kompaktissa huoneessa tilaa kahdella aikuiselle ja kahdelle lapselle, vaikka esiteinit olivatkin sitä mieltä, että kerrossängyssä oli liian lapselliset lakanat.. Pienempää väkeä ajatellen huoneessa oli myös Nalle Puh-mukit ja lautaset sekä mikro ruuan lämmittämiseen. Ja siinä kerrosängyssä mahtuu nukkumaan myös aikuinen, joten aikuisporukallekin hyvä vaihtoehto.

Näkymä huoneen ikkunasta

Otimme suunnaksi Tallinan Teletornin, jonne autolla hurauttaa aika nopeasti, matkaa noin 10 km. Navigaattori osasi perille. Jouduimme odottamaan puolisen tuntia torniin pääsyä, koska ihmisiä oli sen verran paljon. Sää oli loistava. 175 metriä on tornilla korkeutta ja aika hyvät näkymät sieltä avautui. Vertailuna tähän, että Puijon tornilla on korkeutta 75m. Hurjin paikka ehkä seisoa on lattiassa olevien pyöreitten lasiaukkojen päällä. Toki halutessaan olisi päässyt lisämaksusta vaijerin varassa vaikka istumaan tornin reunalle. Juueikiitos. Hurjalta se näytti.

175 metriä alaspäin

Taivaspaikka

Tuliaisostoksia piti toki käydä tekemässä, muitakin samassa puuhassa olevia oli.

Lasten toiveesta kissakahvilaan piti päästä. Siellä vierähti tovi, koska eihän kissoja voi jättää. Kiva paikkahan se toki on. Lapsille lettuja ja itselle kahvia.

Ehdimme vielä vähän kävellä vanhassa kaupungissa ja kaupoillakin. Ruokapaikkaa mietittiin ja bongattiin aivan hotellia vastapäätä Steakhouse Liivi. Ja oli todellakin hyvä bongaus. (eikä tämäkään ole maksettu mainos) Kertakaikkiaan mahtavat pihvit! En ole ikinä missään koskaan ennen syönyt niin hyvää pihviä kuin tuolla. Samoin lisukkeena olleet kasvikset olivat äärettömän hyviä. Lapsille hampurilaista ja pastaa. Nekin maistuivat.

Kevyt pikku pihvini

Aamulla sitten aamupalan kautta perhe suuntasi nokan kohti laivaa ja allekirjoittanut jäi hotelliin ihan tappiin asti, koska sattuneista syistä mieluummin vietti aikansa siistissä ja hienossa paikassa kuin tässä, no, elämää nähneessä hostellissa.

Mutta, back to reality.. Vaikka pitkällä kaavalla yritin kauppojen ja puistojen kautta kierrellä, oli hostellille joka tapauksessa tultava. Ja yön jälkeen sairaalalle harjoittelua jatkamaan.