Viimeisiä viedään

Pian on kolme viikkoa kulunut ja sunnuntaina suuntaan nokan kohti kotia. Tässä kämpässä on jäljellä yksi (!!!) yö, jonka jälkeen siis suuntaan ihan oikeaan hotelliin loppuajaksi. Eipä jää tätä kämppää ikävä..

Se huone

Voisinpa sanoa, että parina päivänä sairaalalla opin enemmän kuin koko aikana yhteensä. Syynä ehkä sellainen ohjaaja, jonka kanssa kommunikointi sujui kielen puolesta hyvin. Pääsin ihan oikeastikin tekemään jotain konkreettista ja (hui!) pistämään ihan vastasyntynyttä. Tänään imetystukikeskuksessa (mikähän lie olisi hyvä nimi sille) katselemassa toimintaa. Ihan mielenkiintoista.

Sairaalan pihalla

Tallinna kun on kaikkien kauneushoitojen luvattu kaupunki, niin pitihän niitä sen verran kokeilla, että jalka- ja käsihoidossa tuli käytyä. Hinnat ovat alhaisemmat kuin Suomessa ja tuo paikka ei varmasti ollut edes halvimmasta päästä. Sitä vaan kun ei tiedä, mihin kannattaisi mennä. Mutta en valita, hyvä oli ja hintakin ok.

Tällä kintulla on kävelty 10km sen hoidon jälkeen..

Samana päivänä tuli tallusteltua taas kaupungillakin ja vihdoin eksyin sisälle asti keskustassa olevaan keltaiseen kirkkoon. Kieltämättä aika komea. Jotenkin muistuttaa allekirjoittaneen kotikirkkoa, paitsi että oli kivikirkko ja istuimissa pehmusteet.

Kotilomalla ollessa tuli varattua lentoja kesäkuulle, joten retket jatkuvat tämänkin jälkeen. Siitä lisää tuonnempana. ;)

Kotiloma ja paluu Tallinnaan

Useamman peräkkäisen vapaapäivän takia otin matkan kotiin. Lentämällä olisi päässyt todella nopeasti, mutta myös hinnakkaammin, siksipä kuitenkin päädyin laiva-juna-bussi-laiva-yhdistelmään, vaikka se ottikin aikaa aika rutkasti. Vein samalla kaiken ylimääräisen kotiin, kuten esimerkiksi matkalaukun. Tallinnaan jäi odottamaan reppu, johon jäi toivon mukaan riittävä määrä tavaraa viimeisen viikon ajalle. Kotilomasta sen verran, että vaikka matkat veivät ison osan ajasta, niin ehdottomasti kannatti. Enpä uskoisi ääneen sanovani, että pyykinpesu, siivoaminen ja ruuanlaitto ovat oikeastaan aika mukavaa puuhaa. =)

Jotain sotalaivoja Tallinan satamassa

Ne pakolliset tuliaiset kotiin

Nyt olen testannut kaikki laivayhtiöt, jotka liikennöivät Helsinki-Tallinna väliä. Matka taittuu suunnilleen yhtä nopeasti kaikilla ja lähtöselvitys sujuu kätevästi samalla tavoin kaikilla. Varmaankin makuasia, mistä paatista eniten pitää. Itse koin Viking Linen myymälän ainakin parhaimpana. =)

Onnibus.com

Tallinkilla Tallinnaan

Paluu Tallinnaan oli huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen saapuminen. Tossua toisen eteen ja kävellen kämpille. Kämppä on yhtä tympeä kuin ennenkin, mutta ei tässä enää monta yötä tarvitse asustella. "Vuokrasopimus" päättyy liian aikaisin, joten olin suorastaan pakotettu ottamaan hotellihuoneen kahdelle viimeiselle yölle. Siinä auttoi Hotels.comin kautta aiemmin varatut hotellit ja yksi käyttämätön ilmainen hotelliyö. Toivoa sopii, että tuo varaamani hotelli on edes kohtalaisen tasoinen. Sen muuten huomasin hotelleja katsellessani, että vaihtoehtoja ei ollutkaan kovin paljoa tarjolla ja ne menivät nopeasti. Ainakin ne edullisemmat ja viikonloput.

"kotikatu"

Tänään sitten takaisin sairaalalle ja harjoittelun pariin. Pääsin oikeasti jotain tekemäänkin, lääkejuttuja ja muuta. Ihanpa mukavaa. Ja kivaa oli todella hyvin englantia puhuva ihminen. Informaationa sen verran, että Virossa sairaanhoitajan työvuoro on 12 tuntia, ihan yleisesti. Siksipä vapaapäiviäkin on huomattavasti enempi kuin Suomessa.

Hotelliviikonloppu ja day after

Perhe tosiaan tuli vierailulle ja viikonlopulle oli varattu Sokos Hotel Viru. Ihan kohtalainen muutos tähän meikäläisen luukkuun verrattuna. Huh. Mutta kylläpä sitä osaa arvostaa omaa siistiä suihkua ja vessaa ihan erillä tavalla!

Hotellia voin todellakin suositella, ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Kivasti kompaktissa huoneessa tilaa kahdella aikuiselle ja kahdelle lapselle, vaikka esiteinit olivatkin sitä mieltä, että kerrossängyssä oli liian lapselliset lakanat.. Pienempää väkeä ajatellen huoneessa oli myös Nalle Puh-mukit ja lautaset sekä mikro ruuan lämmittämiseen. Ja siinä kerrosängyssä mahtuu nukkumaan myös aikuinen, joten aikuisporukallekin hyvä vaihtoehto.

Näkymä huoneen ikkunasta

Otimme suunnaksi Tallinan Teletornin, jonne autolla hurauttaa aika nopeasti, matkaa noin 10 km. Navigaattori osasi perille. Jouduimme odottamaan puolisen tuntia torniin pääsyä, koska ihmisiä oli sen verran paljon. Sää oli loistava. 175 metriä on tornilla korkeutta ja aika hyvät näkymät sieltä avautui. Vertailuna tähän, että Puijon tornilla on korkeutta 75m. Hurjin paikka ehkä seisoa on lattiassa olevien pyöreitten lasiaukkojen päällä. Toki halutessaan olisi päässyt lisämaksusta vaijerin varassa vaikka istumaan tornin reunalle. Juueikiitos. Hurjalta se näytti.

175 metriä alaspäin

Taivaspaikka

Tuliaisostoksia piti toki käydä tekemässä, muitakin samassa puuhassa olevia oli.

Lasten toiveesta kissakahvilaan piti päästä. Siellä vierähti tovi, koska eihän kissoja voi jättää. Kiva paikkahan se toki on. Lapsille lettuja ja itselle kahvia.

Ehdimme vielä vähän kävellä vanhassa kaupungissa ja kaupoillakin. Ruokapaikkaa mietittiin ja bongattiin aivan hotellia vastapäätä Steakhouse Liivi. Ja oli todellakin hyvä bongaus. (eikä tämäkään ole maksettu mainos) Kertakaikkiaan mahtavat pihvit! En ole ikinä missään koskaan ennen syönyt niin hyvää pihviä kuin tuolla. Samoin lisukkeena olleet kasvikset olivat äärettömän hyviä. Lapsille hampurilaista ja pastaa. Nekin maistuivat.

Kevyt pikku pihvini

Aamulla sitten aamupalan kautta perhe suuntasi nokan kohti laivaa ja allekirjoittanut jäi hotelliin ihan tappiin asti, koska sattuneista syistä mieluummin vietti aikansa siistissä ja hienossa paikassa kuin tässä, no, elämää nähneessä hostellissa.

Mutta, back to reality.. Vaikka pitkällä kaavalla yritin kauppojen ja puistojen kautta kierrellä, oli hostellille joka tapauksessa tultava. Ja yön jälkeen sairaalalle harjoittelua jatkamaan.

Kilometrejä kertyy

Vapaapäivä. Helatorstai. Ilmeisesti se ei ollut sen ihmeempi päivä täällä, mutta suomalaisia oli katukuvassa aika runsain mitoin. Monella varmaan pitkä viikonloppu. Ja mikäs siinä, ilma oli mitä mahtavin. Kännykän matkalaskurin mukaan kilometrejä kertyi 10,9, by foot.

Netistä bongasin kissakahvilan, jonne oli tietenkin pakko päästä. Tämä sijaitsi itse asiassa melko lähellä kämppääni. Ihan kiva paikka, jossa kissoja voi rapsutella. Hyvän salaatinkin sieltä sai.

Siitäpä sitten kaupungille ihmettelemään.

Kirsikkapuita Japanin suurlähetystön nurkilla.

Seuraavana yönä oli aika levottomia naapureita, jotka ravasivat jossain koko yön ja vähän väliä kävivät vessassa. Joku myös hakkasi ulko-ovea pitkän tovin (huom, olen kolmannessa kerroksessa..) joskus aamuyöllä. Ei näitä ovia varmaan hiljaa saa edes kiinni ja auki, mutta ei ainakaan auta asiaa, että niitä paiskotaan. Meteli on aikamoinen. Aamulla kiitos ja hei ja sairaalalle. 

Sairaalalla on toinenkin ulkomaan vaihdokki (ei Suomesta), ja hänen kanssaan tovi juteltiin. Hänellä on kämpässään jaettavana suihku ja vessa 20 ihmisen kanssa... Hänellä tosin huonekaverina oma kaveri, että siltä osin hyvä homma. 

Muuten osastolla rauhaisaa, vain pari vauvaa hoidossa. Tilannehan voi toki muuttua milloin vain. Henkilökunta toki oli tyytyväinen, että on rauhallistakin. koska välillä tupa on täysi, eikä edes syömään ehdi. Kovin tarkkoja kuvauksia en voi tänne kirjoitella, koska vaitiolovelvollisuus.

Tyhjiä kaappeja.

Huomenna jatkuu harjoitukset ja pääsenkin ihan oikeaan hotelliin yöksi, koska perhe tulee vierailemaan. Sitä on varmaan melkein taivaassa, kun pääsee kunnon suihkuun ja vessaan ja sänkyyn. Eikä seurakaan toki pahitteeksi ole.. =)

Sairaalalla

Ensimmäinen päivä sairaalalla. Ihan ensin kumotaan kaikki ennakkoluulot hoidon tasosta ja paikkojen vanhanaikaisuudesta - se ei ole sitä. Modernit laitteet, kivat tilat, osaava henkilökunta ym. En hetkeäkään epäröisi, jos tuolla pitäisi sairastaa, että uskaltaako mennä. Kyllä uskaltaa. Harjoittelupaikkani on vauvaosasto, siihen kuuluu monta kerrosta synnyttäneitä ja vauvoja. Tuosta osastosta ei ole englanninkielistä käännöstä (tai en ainakaan löytänyt), mutta google-kääntäjä osaa aika hyvin tuon suomentaa, jos ei tuo viron kieli taivu. Ei mullakaan vielä, mutta tokihan parin viikon päästä olen täysoppinut. =D

Tällaiseen laitteeseen tutustuin.

Huomenna onkin jo sitten vapaata. Jotain pitäisi kehitellä, varmaan epämääräistä tallustelua ympäriinsä luvassa. Sää ainakin suosii. Katsotaan, mihin nenä näyttää.

Odottavan aika on pitkä

Niinhän siinä kävi, että harjoittelu alkaakin vasta keskiviikkona eli huomenna. En jostain syystä ollut saanut työvuoroja, jotka minulle oli jo suunniteltu. No, joka tapauksessa sairaalalla kävin lappusen allekirjoittamassa ja osastollakin kävin ja avaimet pukukaappiin on hallussa. Osasto vaikuttaa tosi kivalta. Tänään vielä piti toisella sairaalalla käydä yhdessä infotilaisuudessa harjoitteluun liittyen. Muu aika on ollut ns. vapaata. Sitä vapaata on nyt ollut jo ihan tarpeeksi..

Sairaala

Hostelli on kyllä aika, no, kamala. Koskaan ei tiedä, millaista porukkaa ja mihin aikaan naapuriin saapuu. Todellakin joutuu miettimään, onkohan nyt aivan pakko mennä vessaan, vai voiko se odottaa.. Ei niin kiva tilanne.

Tänään hortoilin kaupungilla, istuskelin puistoissa ja kiertelin kaupoilla. Muutaman tunnin siihen saa kulumaan, mutta ihan koko päivää ei jaksa. Kämppä on sen verran matkan päässä aivan ydinkeskustasta, ettei jaksa eestaas ravata. Lenkkarit piti ostaa, jotta jaksaa jatkossa enempi tallustella. Shoppailla toki osaisin, mutta budjetti ei ihan anna myöten sitäkään joka päivä harrastaa.

Kaffella

Ne lenkkarit

Kaupunkihan on tosi kiva, ilma on ollut loistava, mutta kyllä yksin on vaan tosi tylsää olla missään pidempiä aikoja. Onneksi huomenna aamulla pääsee itse asiaan eli harjoitteluun. Jos tämä kämppääminen olisi rauhallisempaa ja sitä rataa, niin kyllähän tässä olisi.

Vanhassa kaupungissa

Ei kuitenkaan vielä shortsikeli..

Tallinnassa ihmettelemässä

Matka meni ihan ok, laivalla oli yllättävän vähän ihmisiä. Taksin otin hostellille. Hostelli onkin aika mielenkiintoinen.. Ei ihan samanlainen kuin nettisivuilla... Vaikuttaa aika vanhalta, äänieristys on nolla. Huone on TOSI pieni. Yhteinen vessa ja suihku. No, eipä siinä mitään, mutta kun naapurikämpässä majaili ties kuinka monta herrahenkilöä, joissa riitti volyymia pitkälle aamuun (olivat onneksi välillä jossain muualla riekkumassa), ei hirveästi huvittanut lähteä mihinkään. Ensimmäinen ilta ja yö olivat kyllä kaikkea, mitä ei osaa edes kuvitella. Telkkarista sain kuuluville vain radiokanavat. Onneksi wifi toimii moitteettomasti. Kaikki kaverit ja perhe ovat kyllä saaneet viestejä enemmän kuin laki sallii. Samalla suuri huoli kotona olevasta lapsesta, jolla kuume kiipesi tähtitieteellisiin lukemiin ja puhelinta piti kytätä koko yö senkin takia, missä mennään. Kaikenkaikkiaan, ei ehkä mikään ihanteellinen aloitus tälle retkelle.

Huone

Alemmassa kerroksessa oleva keittiö.

Porraskäytävä

Päivä nro 2. Ihme ja kumma, olin varmaan jonkin verran nukkunutkin, vaikka olen tosi huono nukkumaan vieraissa paikoissa yksin. Aamulla oli vielä hiljaista naapurikämpässäkin. Jossain vaiheessa siellä heräiltiin ja sen kyllä kuuli, Muutenkin kaikki äänet kuuluvat tosi hyvin, rappukäytävästä etenkin. Ikkuna onneksi on tosi hyvä eristäjä, kadun melu melkein vaimenee kokonaan, kun ikkuna on kiinni. Aamupäivän aikana öykkämöykkälauma pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti. Outo hiljaisuus.

Huoneesta puuttuu pyyhe, tai semmoinen tiskirätinkokoinen löytyy. Siispä ei vielä suihkuun. Lähdin ulos ihmettelemään lämmintä säätä ja etsimään reittiä sairaalalle, jonne seuraavana aamuna pitäisi itsensä kammeta. Kännykän navigaattori ohjaili mihin sattuun ja löysin itseni katsomassa läheiseltä urheilukentältä jotain koiratapahtumaa. Niistä en mitään ymmärrä, mutta iso kasa hienoja pokaaleja siellä oli, saksanpaimenkoiria ja suomen kieltäkin kuului. Että jotta varmaan ihan joku isompikin tapahtuma. Sitä aikani seurattuani jatkoin matkaa. Löysin kuin löysinkin sairaalan ja sieltä suoremman reitin takaisin. Ruokakauppakin oli ihan tosi lähellä hostellia. Alkoi olla aika kova nälkä ja jano, ei ollut tullut paljoa syötyä..

Koiratapahtuma

Toisella kävelylenkillä otin suunnaksi Stockmannin, koska pyyhe piti saada ja se oli ainoa paikka, jonka kännykällä paikallistin. Sinne olikin aika lyhyt matka ja sillä reissulla menikin aikaa. Muutamassa muussakin liikkeessä tuli pyörittyä ja kaffella istuttua. Yksin on vaan niin outoa olla liikkeellä. Onneksi kahvilassakin oli wifi.. ;) 

Lopulta sitten kämpille ja suihkuun. Telkkarinkin sain viritettyä toimimaan, joten tässähän on jo kaikenlaista. Löysin jopa kanavan, jota ei ole dupattu. Valot eivät kämpässä toimi, mutta kaikkea ei varmaan voi vaatia. Näillä kuvioilla kohti itse asiaa, eli työharjoittelua.

Matkalla

Edellinen blogini keskittyi viime kesäiseen roadtrippiin Yhdysvaltojen halki, mutta koska matkoja on ollut ja tullee olemaan, niin jatketaan niitten parissa täällä.

Tällä hetkellä istun junassa suunnaten kohti maamme pääkaupunkia, josta lauttayhteys Viron puolelle Tallinnaan. Siellä on tarkoitus viettää seuraavat kolme viikkoa opiskeluihin liittyvän työharjoittelun puitteissa. Tällä matkalla olen yksin. Yksin matkustaminen on kuulemma kokeilemisen arvoista, vaikka kieltämättä lievää paniikkia se on aiheuttanut..

Tämän matkan tunnelmia ja muita kuvioita siis jatkossa.