Shoppailua ja avaruusjuttuja

Orlandossa(kin) on outletmyymälä, itse asiassa kaksikin. Voi olla enemmänkin. Joka tapauksessa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme vielä Orlando Premium Outletiin. Parkkipaikan löytäminen oli hankalaa, vaikka oli arkipäivä ja eikä kello ollut edes vielä kahtatoista. Tuolla olisi ollut tarjolla valet-pysäköintiä, maksullista pysäköintiä ja sitten ne ilmaiset parkit, joista sai melkein tapella.

Shoppaamaan siis. Lämpötila taasen reippaasti yli +30 ja tuo outlet oli ns. ulkona, eli kaikkiin kauppoihin oli oma sisäänkäynti. Ilmastoinnit toimivat kyllä hyvin, mutta kauppoja vaihtaessa ehti kyllä hiki tulemaan. Tähän mennessä olin onnistunut kiertämään Conversen myymälät, mutta nyt mukaan tarttui kaksi paria tennareita, toiset itselle, toiset teinille. Onneksi meillä on sama kengänkoko. =D Yleensä Conversella saa toisen parin puoleen hintaan. Nyt sain sen kalliimman parin puolella hinnalla. Myymälöissä on yleensä perusvärejä ns. normaalihinnalla (n. 49,95-69,95$) ja sitten sesonkivärejä sekalaisilla hinnoilla ja hyvällä tuurilla juuri omassa koossa jopa parillakympillä.

Tuolta outletista teimme muutenkin hyviä löytöjä, mm. itse löysin 70% alennuksella merkkilaukun, josta olin haaveillut jo muutaman vuoden. Lisäksi Victoria´s Secret tarjosi kosmetiikkaa hyvällä alennuksella. Lähemmäs parinsadan dollarin tuotteet lähtivät mukaan alle viidelläkympillä.

Yhdysvalloista saa tuoda omaan käyttöön tavaraa ilman tullimaksuja 430 euron arvosta per nenä. Eli neljälle ihmiselle kokonaissumma on 1720€. Tuo on paljon. Tavaran arvoa ei voi jakaa, eli jos ostat yli tuon 430€ maksavan tavaran, esim. kameran tms. muun arvokkaamman tuotteen, et voi jakaa sitä kahden ihmisen välille, vaan joudut maksamaan ylimenevästä osasta tullit. En tiedä, kuinka paljon näitä tuliaisia tarkastetaan, koskaan ei ole kohdalle sattunut. Yksi meidän laukuistamme tosin oli avattu tullissa. Tuolla oli mukana lappu siitä, että laukku on tarkistettu tullissa. Itse en kovin suurta riskiä viitsi ottaa tuomisten suhteen, että joutuisin noista tulleja maksamaan. Hankintoja tehtiin kyllä, pitkälti vaateosastoa teineille. Merkkituotteet ovat murto-osan Suomen hinnoista, esim. Calvin Kleinilta saatat saada t-paitoja alle H&M:n hintojen. H&M on Jenkeissä oman kokemukseni mukaan kalliimpi kuin Suomessa. Calvinilta ja Tommy Hilfigerilta saa aina mukaansa pitkän rivin alennuskuponkeja. Calvinilta Tommylle ja päinvastoin, lisäksi Van Heusen näyttää kuuluvan samaan ketjuun. Tommyn aikuisten puolelta lisäksi lippuja lastenpuolelle. Joten nuo kannattaa hyödyntää. Kupongit ovat voimassa saman päivän ajan. Muiltakin saa alennuskuponkeja esim. seuraavaa käyntiä varten tai nettiostoksiin.

Shoppailun jälkeen ajelimme tunnin verran Titusvilleen, josta seuraava yöpymispaikka oli varattu. Tuolla yövyttiin ja illalla todistettiin niin uhkaavaa ukkospilveä, ettei ole ennen nähty. No ukkonenhan siitä tuli ja hurja sade.

Aamulla sitten suunta kohti Kennedy Space Centeriä. Titusville oli sopivan matkan päässä kohteesta, eikä tuonne mennyt kuin kotvanen ajellessa. Liput oltiin ostettu jo hotellin respasta. Hinta 50$ henkeä kohti.

Jos on yhtään kiinnostunut avaruudesta ja raketeista, kannattaa tuonne mennä. Valtava kompleksi, jossa saa käytettyä koko päivän, jopa useammankin. Mukaan kannattaa ottaa juotavaa ja syötävää ja hyvät kengät. Jotenkin olimme siinä käsityksessä, että tuo on kokonaan sisätilaa. Virhe. Ei ole, vaan ulkonakin joutuu olemaan. Hurjan kuuma päivä, eikä yhtään vettä mukana. Laukut läpivalaistaan, metallinpaljastusporteista läpi ja vartija tutkii vielä laukun läpikotaisin. 

Kennedy Space Centerissä siis riittää katseltavaa. Tuohon kuuluu bussikierros, johon sai taas jonottaa. Oltiin jo vähän kahden vaiheilla, että mennäkö vai ei, mutta onneksi mentiin. Kyseessä ei ollutkaan pelkkä ajelu, vaan bussi jätti ihmiset toiseen suunnattomaan suureen keskukseen, jossa oli vaikka ja mitä. Ajelun aikana käytiin katsomassa laukaisualustoja, aika kaukaa tosin, koska ne ovat valtavia. Rakenteilla oleviin pääsi vähän lähemmäs. Kuskilla oli mielestäni voimakas aksentti, joten osa jutuista meni itseltäni ohi. Myönnän, ettei aiheeseen liittyvä sanasto myöskään ole kaikilta osin tuttua.

Bussi siis jätti ihmiset valtavan ison rakennuksen eteen, jossa oli tarjolla monenlaista nähtävää. Ihmiset ohjattiin erilaisiin videoesityksiin, jotka etenivät paikasta toiseen. Hienoin oli ehkä istuminen katsomossa, jossa edessä oli komentokeskus, josta ensimmäinen onnistunut raketin laukaisu tehtiin. Tuolla minuutti minuutilta edettiin itse laukaisuun, jonka aikana myös selän takana olleet ikkunat tärisivät ja kolisivat niinkuin ne varmasti ovat tehneet laukaisun aikana. Tuon jälkeen pääsi tutkimaan itse rakettia, joka oli koottu kokonaisuudessaan esille. Myös kuukiveä pääsi hipelöimään. Paljon kaikenlaista nähtävää. Lopuksi oheistuotekaupan kautta ulos ja bussilla takaisin itse centeriin.

Seuraavaksi space shuttle Atlantis. Tuollakin mieletön videoesitys space shuttlen kehityksestä itse laukaisuun. Lopulta tuo shuttle oli nenän edessä oikeasti. Nämä esitykset, esillepanot ja muut on tehty viimeisen päälle, varmasti isolla rahalla. Tuolla pääsi kokeilemaan, miten saat ohjattua avaruusasemalla rakentelujuttuja, lapsille kömpimisreittejä sukkulassa, vessa avaruudessa (pöntölle sai istua) ja kaikenlaista muuta aktiviteettia.

Osa jutuista jäi näkemättä, esitykset olivat täynnä. Lisäksi sää muuttui ja ukkonen iski päälle. Center on kuuteen asti auki, kaikki ruokapaikat menevät kiinni neljältä. Liikkeellä kannattaa olla aikaisin, jos haluaa saada paikasta kaiken irti. Mielestäni 50$ tuosta kompleksista on varsin kohtuullinen hinta. Lisämaksuista on vielä mahdollisuus vaikka minkälaisiin lisäaktiviteetteihin. Yhdysvalloissa osataan tuotteistaa ja hinnoitella kaikki erikseen. 

Matka jatkui vajaan parin tunnin päähän Fort Pierceen, joka oli toiseksi viimeisin yöpymispaikkamme. 

Orlando ja Universal Studios

Orlandossahan on tarjolla huvituksia vaikka viikoksi tai kahdeksi, jos kukkaro ja jalat kestävät. On Disney Worldia, Universalia, Sea World ynnä muuta pienempää huvitusta. Disneyllä on monta puistoa, samoin Universalilla. On vesipuistoa, huvipuistoa ja muuta teemapuistoa. Ja kaikkiin luonnollisesti maksat erikseen. Menimme siis Universal Studiolle, johon kuuluu Universal Studios. Tuonne yhden päivän lippu neljältä aikuiselta maksoi veroineen 528,24$. Kiitos. Teineistä menee siis aikuisen hinta. Lippuluukulla myyjä yritti myydä kahden puiston lippua express-passeilla, noille olisi tullut hintaa muistaaksi yli 1500$. Juuei. Kovasti noita express-passeja yritettiin myydä, niillä olisi siis päässyt omaa kaistaa suoraan laitteisiin, Hinta per nenä 89,99$ + verot. Kolme vuotta sitten olimme Hollywoodin Universal Studiolla, eikä tuolla juuri tarvinnut jonotella. No, nyt piti. Ei siis ostettu niitä ohittelupasseja. Neljälle ne olisivat maksaneet noin 400$.

Oltiin olevinaan kaukaa viisaita ja lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle. Puisto aukeaa aamulla yhdeksältä, oltiin tuolla vähän sen yli. Varmaan jo vähintäänkin satoja ihmisiä paikalla. Ja kuuma. Hotellilla satoi kaatamalla vettä ja jo mietittiin, että onkohan tämä ihan paras päivä lähteä, mutta sää on täällä niin vaihteleva ja paikalliset sadekuurot ovat todella paikallisia. Päivän aikana saatiin sekä aurinkoa, sadetta ja ukkosta. Puolipilvinen sää oli itseasiassa aika hyvä, auringonpaisteella hyytyminen olisi tapahtunut huomattavasti aikaisemmin.

Parkkitalosta ensin monen kerroksen kautta isoon aulaan, jossa on jotain kauppoja ja tarkastusportit, jossa tavarat laitettiin laatikkoon ja hihnalle, niinkuin lentokentällä. Metallinpaljastimen läpi ja liukuhihnoja pitkin puistoon. Ensin tuolla on iso alue, Universal Walk, jonne pääsee ilman lippuja. Kaikenlaisia kauppoja ja ravintoloita siis. Sitten lippuja ostamaan.

Päästyämme puistoon sisälle, ensin jonotettuamme lippuja, sitten lippujen tarkistukseen, päätimme suunnata ensimmäiseen laitteeseen mitä löytyi. Minioniin oli 75 minuutin jono. Päätettiin siirtyä seuraavaan. Shrek. Tuohon ehkä 30min jono. Sitten jonottamaan. Pääosin jonot ovat ainakin katoksissa tai monessa rakennusten sisällä. Jonon päähän kun asetut, et voi tietää, missä lopulta on se päätepiste, jossa pääset itse laitteeseen ja millainen tuo laite edes on. Jonotusaika ilmoitetaan laitteen ulkopuolella. Tuona päivänä nuo ajat eivät kyllä pitäneet paikkaansa, vaan jonotusaika oli aina pidempi. Jonotuspaikat ovat omaa luokkaansa. Ei mitään tylsiä käytäviä, vaan esim. Harry Potterissa jonotettiin valtavien kristallikruunujen alla ilmeisesti pankissa, välillä puhuvien taulujen luona. Tunninkin jonotus menee huomattavasti nopeammin, kun samalla on jotain katseltavaa ja ihmeteltävää, jota uusi alue, jossa jonotetaan tuo tullessaan.

Shrek siis, tuo on 4D-laite, jonne mahtuu tosi paljon ihmisiä yhtä aikaa. Siksi jonokin etenee nopeasti. Valitettavasti tämä oli täysin sama kuin Hollywoodin puistossa. Päätimme siis jo samantien ensisijaisesti jättää nuo muutamat samat laitteet välistä ja keskittyä niihin, missä emme olleet aiemmin käyneet. Transformerissa kävimme, vaikka tuo olikin tuttu. Se oli nimittäin ehdottomasti paras laite Hollywoodin puistossa.

Simpson-ajelu oli yksi hauskimmista, vaikka tuo oli toteutettu paikoillaan olevalla vaunulla, joka liikkui 3D-elokuvan mukana. 

Alue tuntui valtavalta ja itse laitteiden sisäänkäyntejä oli ihmisviidakossa vaikea löytää. Ilman karttaa olisi varmasti monta jäänyt huomaamatta. Harry Potter-alue on rakennettu niinkuin olisit elokuvan maisemissa. Itse en ole suuri Harry Potter-fani, enkä ehkä ole yhtään leffaakaan nähnyt kokonaan, joten en osannut noita paikkoja tunnistaa.. Hienoa kyllä oli. Paljon Harry Potter-faneja viittoineen ja taikasauvoineen. Mielestäni vähän harmi, että kaikissa noissa rakennuksissa on kauppa tai ravintola. Oheistuotteita myydään joka nurkalla. King´s Cross Stationille ja junaan pääsee vain, jos ostaa liput kahteen puistoon, koska tuolla junalla siirrytään siihen toiseen puistoon. Emme siis päässeet junaan. Muuten tuolla oli yksi laite, jota ennen piti jättää kaikki reput ja laukut ja kamerat säilytyslokeroihin. Nuo lokerot toimivat sormenjäljellä ja ovat kolmen tunnin ajan ilmaisia. Muutamia laitteita on, joihin ei pääse tavaroiden kanssa, joten lokeroille on käyttöä.

Kokonaisuudessaan olimme puistossa 9 tuntia. Suurin osa ajasta meni jonottamiseen. Esim. MIB Alien attackiin oli 30 minuutin jono. Jonkin aikaa jonossa oltuamme, kuulutettiin, että jos juuri tulit jonoon, odotusaika on 75 minuuttia. Ihmisiä kääntyi jonkin verran pois. Tunti taidettiin tuohon lopulta jonottaa. Uusin attraction oli Fast & Furious supercharged. Eka kerran, kun tuonne yritettiin, sinne ei päässyt. Toisella kertaa piti automaatilta hankkia jonotuslippu, jolla pääsisi sitten suoraan etenemään. No, muuten hyvä, mutta tuohon piti odottaa kolmisen tuntia. Tuo aika sitten kierreltiin muissa jutuissa. Lipulla pääsi sitten onneksi kohtuullisen nopeasti etenemään.

Aikalailla puhki oli kyllä tuon yhdeksän tuntisen rupeaman jälkeen. Hotellia ennen kurvattiin vielä Mäkkärin ja Walmartin kautta, joten päivälle tuli pituutta.

Vähän tilastoja.. Universal Studio Orlandossa käy vuosittain 21 miljoonaa ihmistä. Lyhyellä matikalla yhdelle päivälle saadaan 57534 vierailijaa. Eipä ihme, että sai jonottaa ja ihmisiä tuntui olevan kaikkialla. Orlandon puisto on yksi maailman eniten vierailtuja kohteita. Vertailun vuoksi, Walt Disney Worldissa käy 52 miljoonaa ihmistä vuodessa...

Kyllähän Universal Studios on ihan viimeisen päälle suunniteltu ja rakennettu paikka kaikkia yksityiskohtia myöten. Kaikki toimii hyvin. Valitettavasti tuo jonotus jäi päällimmäisenä mieleen ja se vähän latistaa tunnelmaa. Siksipä voisin suositella tuota Hollywoodin puistoa, jos haluaa välttyä pahoilta jonotuksilta. Lipun hintakin näyttää olevan pienempi. Joka tapauksessa, pitkältihän nämä ovat once in a lifetime-kokemuksia, joten sinänsä jos on mahdollista mennä, kannattaa. Kokemus on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Mukaan kannattaa ottaa paljon juotavaa, jotain syötävää, hyvät kengät ja kestävät hermot. Ja paksu lompakko, ainakin, jos jotain haluaa tuolta ostaa.

Naples zoo

Lämpötila huiteli reippaasti yli kolmessakympissä, joten aurinkorasvaa pintaan, vettä reppuun ja menoksi. Naples Zoo at Caribbean Gardens. Eläintarhat ovat aina vähän kyseenalaisia paikkoja. Tässä kyseisessä eläimillä oli tilaa ja tästä syystä ne olivatkin monet vetäytyneet varjoon, eikä kaikkia edes näkynyt. Eläimille hyvä asia, katsojille ei välttämättä.

Liput mielestäni kohtuuhintaiset, 21,95$ + verot per nokka. Eläimistä oli paljon informaatiota kylteissä ja katselupaikoilla oli aurinkovarjoja auringonpaahteelta suojaamassa. Paljon kasvillisuutta, joka myös jätti paljon varjoisempia paikkoja oleskeluun.

Vesialueella pienet laivat ajeluttivat väkeä pienten saarten ympäri, joissa oli erilaisia apinoita ja rengashäntämakeja. Laivan kuski/opas kertoili koko matkan eläimistä, joita katseltiin. Informatiivista siis.

Harvinaisin eläin tuolla on Floridan puuma, Florida Panther. Se on äärimmäisen uhanalainen laji ja elää vain Floridan eteläosissa, yksilöitä on 120-230. Floridan puuma on Floridan osavaltion kansalliseläin. Englanninkielisestä nimestään huolimatta se on siis puuma. Paikallinen jääkiekkojoukkuehan on myös nimeltään Florida Panthers, lienee selvä, mistä tuo nimi on peräisin. Eläintarhassa noita pelastettuja eläimiä oli kaksi. Me näimme sokean Unon, jota oli ammuttu päähän niin, että se oli sokeutunut. Aamupäivällä tuolla olisi voinut nähdä nuoren puuman, joka myös oli pelastettu. Nämä eläimet eivät vielä ole samassa aitauksessa.

Eläintarha jaksettiin kiertää läpi. Esityksiäkin olisi ollut, mutta ei jaksettu jäädä odottelemaan tiettyjä ajankohtia, koska kuumuus oli valtava. Hiki virtasi taukoamatta. Matkamuistoksi lumipallo, joita pyritään hankkimaan aina matkoilta muistoksi.

Lisäksi tarkoitus oli ajaa vielä Orlandoon saman päivän aikana, joten auto alle ja menoksi. Orlandoa lähestyttäessä kaistoja alkoi tulla lisää ja liikennettä samaten. Tietöitä oli paljon ja ilmeisesti satuimme sopivasti työstäpalaajien kanssa yhtäaikaa liikkeelle, koska välillä liikenne seisoi ja mateli. Ehkä en taas hetkeen valita ns. aamuruuhkasta omassa kotikaupungissani.. Navigointi ruuhkaisessa vähintään viisikaistaisessa (yhteen suuntaan) liikenteessä on stressaavaa, joten kun vihdoin auto on parkissa hotellin pihalla, saa huokaista helpotuksesta. Illalla päälle iski vielä napakka sadekuuro ja ukkonen.

Pari iltaa olen yrittänyt ladata kuvia, nämä kolme kuvat sain näkyville. Näillä mennään.

Everglades ja alligaattorit

Key Westiltä ajeltiin siis Florida Cityyn, jossa majoituttiin erittäin edullisesti isossa hotelli/motellissa. Hintaan kuului aamupala, pysäköinti ja wi-fi. Lisäksi tuolla oli mahdollisuus pestä pyykkiä. Hintaa yöltä oli tosiaan 55€/yöltä ja meitähän on neljä, joista kaksi aikuista ja kaksi teiniä. Erittäinkin edullista siis. Huoneissa on tavallisesti kaksi isohkoa parisänkyä, joko double beds tai queen beds. Queen bedit ovat hivenen leveämpiä. Kyllä näissä neljä ihmistä nukkuu. Aamupalat nyt on mitä on. Jos ei ole nirso tai pystyy kaikkea syömään, niin ihan hyvin saa mahansa täyteen. Allekirjoittaneen allergiat ja yliherkkyydet rajoittavat jonkin verran syömistä. Tässä hotellissa sain syötyä seuraavanlaista aamupalaa; munakasta, jugurttia, hedelmäsalaattia, kahvia ja mehua.

Tuosta siirryimme eteenpäin alligaattorifarmille, joka sijaisti muutaman mailin päässä hotellilta. Everglades Alligator Farm, 27$ per nenä. Lapsilta halvempi, mutta koska meillä mukana olevat ovat jo 14-vuotiaita, menee heistä aina aikuisen maksu. Tuohon maksuun sisältyi kaikki, mitä puistossa oli tarjolla. Ensin pääsimme alligaattoriesitykseen, jonka jälkeen kaikki halukkaat saivat pidellä alligaattorinpoikasta kädessä.

Tuon jälkeen pääsimme suoveneajelulle. Jos sen olisi jättänyt välistä, olisi hinta puistoon ollut halvempi. Ajelu oli hauska, vaikka siinä vähän kastuikin. Alussa kuski ajoi hiljaa ja kertoi hyviä juttuja, vierellä ui alligaattoreita ja kilpikonnia. Sitten laitettiin kuulosuojaimet korville ja mentiin kovaa. Olo oli kuin huvipuistolaitteessa konsanaan.

Ohjelmassa oli vielä kiertelyä puistossa, alligaattorien ruokintaesitys ja käärme-esitys. Itse inhoan käärmeitä yli kaiken ja esityksessä eräs mies, joka myös pelkäsi käärmeitä, joutui esitykseen mukaan. Lopulta hänen harteilleen laitettiin iso python!! Täytyy sanoa, että tunsin myötätuntoa tuota miestä kohtaan. Hän selkeästi pelkäsi käärmeitä tosi paljon. Lopuksi pienempiä käärmeitä sai pidellä. Meillä neiti halusi pitää, muut eivät. Tämän puiston kunniaksi täytyy sanoa, että noita eläimiä sai pidellä ja ottaa itse kuvia ilman lisämaksuja, joita yleensä kaikkialla muualla olisi pitänyt maksaa kuvista ja muusta.

Puistosta löytyi siis alligaatoreita, taisi olla yksi krokotiilikin. Näiden erohan tosiaan on se, että alligaattorit elävät makeissa vesissä ja krokotiilit suolaisessa vedessä. Florida on ainoa alue maailmassa, jossa näitä molempia elää luonnonvaraisena. Kaikissa esityksissä kerrottiin paljon faktoja eläimistä. Tässä kuvassa pienehköjä alligaattoreita.

Puistossa tosiaan oli muitakin eläimiä, mm. strutseja, kilpikonnia, punailveksiä ja papukaijoja. Huono puoli oli se, että ilma oli ihan älyttömän kuuma. Hiki valui koko ajan. Mukaan kannattaakin varata vettä ihan kunnolla. Ruokaa ja juomaa tuolta sai myös ostettua, jopa varsin kohtuulliseen hintaan. Suositeltava paikka siis.

Seuraava yöpymispaikka oli varattu Naplesista. Tuonne ajelimme Evergladesin rajalla kulkevaa tietä. Alligaattoripuistossa oli niin kattavasti kaikkea, joten ei ollut enää tarvetta erikseen lähteä Evergladesiin alligaattoreita etsimään. Sääkin oli hurjan kuuma, joten mitään luontopolkuja ei olisi jaksanut kävellä. Matkalla pysähdyimme eräälle luonnonpuiston visitor centerille. Tuolla oli aidattua ns. terassia, jonka alapuolella oli vesialuetta. Tuolla oli monenlaisia kaloja ja alligaattoreita.

Matka jatkui Naplesiin ja tuolla Bonita Springsiin, jossa hotellimme sijaitsi. Lähistöltä bongattiin Miromar outlet, jonne tietenkin oli pakko vielä illalla suunnata. Yllättävän vähän ihmisiä tuolla oli. Varmaan ainoa outlet, missä olen ikinä käynyt, jossa ei tarvinnut jonottaa kassalle tai sovituskoppiin.

Illan päätti luonnollisesti ukkonen. Ukkosta on varmaan ollut joka päivä tämän reissun aikana. Päivät ovat niin kuumia, että eipä tuo mikään ihme ole. Tosin tuo ukkonen ei raikasta ilmaa yhtään, vaan sää jatkuu yhtä kuumana ja hiostavana senkin jälkeen.

Key West

Miami Beachilta otettiin suunta Key Westiin. Olimme tulleet siihen tulokseen, että edestakainen matka olisi turhan pitkä ajaa yhden vuorokauden aikana, joten päädyimme ottamaan hotellihuoneen Key Westiltä. Hinnat siellä ovat luonnollisesti pilvissä, mutta sattumalta Hotels.comin kautta oli varattu kymmenen yötä, jonka jälkeen saa yhden ilmaisen. Tuon ilmaisen yön arvo on keskiarvo edellisistä kymmenestä yöstä, jonka saa sitten hyvityksenä hotellin hinnasta. Käytettiin siis tuo hyvitys ja maksettiin Hilton-hotellista n.30€.

Tankattiin auto ennen Key Westiä, koska tuolla polttoainekin on kalliimpaa. Matkaa Miamista Key Westille on n.210km. Liikennettä on yllättävän paljon ja monesti on vain yksi kaista suuntaansa. Ennen saarille saapumista tien reunoja reunustaa verkkoaita kaikkialla. Lienee estämässä alligaattoreja tulemasta tielle tai liian uteliaita ihmisiä menemästä suolle. Mene ja tiedä.

Tie kulkee saarien läpi aina Key Westiin saakka. Syyskuussa 2017 hurrikaani Irma osui Key Westiin. Noita tuhoja oli edelleen nähtävillä, romukasoja, romuttuneita taloja ja kaatuneita puita, myös paljon rakenteilla olevia taloja. Jotenkin noiden näkeminen konkretisoi hurrikaanin voiman. Paluumatkalla ukkosti ja satoi todella kovaa. Tuolloin kieltämättä kävi mielessä, että entäs jos se hurrikaani tulee jostain. Hurrikaanikausi on nimittäin alkanut kesäkuun alussa..

Key West on alueena aika pieni, kapeahkoja yksisuuntaisia katuja paljon. Tuolla sijaitsee myös Yhdysvaltojen eteläisin mantereen puoleinen maamerkki, the southernmost point buoy. Siellä oli ihmisiä jonoksi asti, koska kaikki halusivat ikuistaa itsensä maamerkin kanssa. Oikeasti eteläisin paikka ei ole tuossa, vaan se on armeijan alueella, jonne ei siviileillä ole asiaa.

Kävimme Fort Zachary Taylor State Parkissa, joka on ilmeisen suosittu paikka käydä piknikillä ja rannalla. Neljältä tuonne maksoi 10$.Tuolla olisi ollut myös linnoitus, mutta sen verran oltiin myöhässä, että se oli mennyt jo kiinni. Yleensäkin monet tuollaiset paikat ovat auki viiteen. Puisto itsessään oli auki auringonlaskuun asti.

Yö hotellissa, aamulla kaupan kautta takaisin matkaan. Aamupala ei tunnu kuuluvan hintaan monessakaan paikassa ja erikseen ostettuna niiden hinnat ovat hurjia.

Paluumatkalla vettä tuli välillä taivaan täydeltä. Olimme suunnitelleet pysähdystä Theatre of the seahin ja kaatosade olisi estänyt tuon visiitin. Onneksi sää muuttuu nopeasti ja aurinko paistoi, kun olimme Islamoradan kohdalla. Puistossa oli merileijonaesitys, laiva-ajelu delfiinin hyppiessä vieressä, kilpikonnia ja kaloja, papukaijoja ja itselleni se tärkein, eli delfiinejä. Hienoin delfiiniesitys, minkä olen ikinä nähnyt, Delfiinit ovat tuolla ulkona luonnon merivedessä, eivät siis altaissa.

Matka jatkui Florida Cityyn, jossa erittäin huokea yöpyminen, pyykinpesua ja löydettiin suosikkiravintolammenkin, Applebee´s. Hyvää ruokaa erittäin kohtuullisella hinnalla.

Nettiyhteydet ovat mitä ovat. Näiden kuvien lataamiseen meni yli puoli tuntia. Palataan siis Evergladesiin seuraavalla kerralla.

Miami beach

Risteilyltä palattuamme otimme taksin autovuokraamoon. Auto oli varattu klo 11, olimme tuolla vuokraamossa jo klo 9. Olisimme saaneet tuolla jo auton, mutta palautus olisi pitänyt tehdä myös klo 9, eikä se oikein olisi sopiva ajankohta. Odottelimme siis vuokraamon  aulassa. Helposti meni aika, kun tuolla oli toimiva wi-fi, eikä kukaan ollut päässyt nettiin neljään päivään. =D
Autona Chevrolet Tahoe, suomalaisittain hillittömän iso auto.

Suunnaksi Sawgrass mills outlet. Käsittämättömän suuri outlet-myymälä. Lopulta tuolla meni kuusi tuntia ja monta paikkaa jäi käymättä. Floridassa on useita outlet-myymälöitä, joten nähtäväksi jää, menemmekö vielä tuonne Sawgrass millsiin vai ei. Matkaa Miami beachilta oli noin 50km. Kännykällä navigoitiin. Autossakin itseasiassa on navigaattori, mutta ei vielä keksitty tuolloin, että miten se toimii.

Ostoksilla ollessa päälle iski hurja ukkos- ja sadekuuro. Jättimäinen ostoskeskus, jossa musiikki pauhaa ja on valtavasti ihmisiä, silti tuo sade ja ukkonen kuuluivat selkeästi läpi. Sawgrass millsiltä sitten suuntasimme Miami beachille hotellia etsimään. Melkoista suunnistusta liikenneviidakossa.

Perille löydettiin. Hotelli oli.. no, ehkä enempi motelli. Miami beachilta ei saa kovinkaan edullisesti majoitusta, joten tämä vajaa 80€/yö ollut hotelli oli mitä oli. Aika huono siis. Ja oli varattu vielä kahdeksi yöksi. Hyvä puoli oli se, että ranta oli kivenheiton päässä. Rantatuolit ja -pyyhkeet sai respasta ja henkilökunta oli ystävällistä. Vilkasliikenteinen tie kulki aivan vieressä. Tuon meteli tosin peittyi valtavan kovaäänisen ilmastoinnin alle. Ilmastointi oli siis TODELLA äänekäs. Äänieristys oli aikaslailla surkea. Taisipa torakkakin löytyä sängystä... Eli en suosittele. Kannattaa tuhlata hivenen rahaa, että saa jonkun kivan huoneen. Aivan lähellä oli hurjan hienoja luksushotelleja...

Miami beach oli siis tien ylityksen ja puiston läpikävelyn päässä. Kuumuus oli hurjaa. Lämpötila ei ollut ehkä kuin +30C, mutta tuntui joltain muulta. Lopulta rannalla jaksettiin olla reipas tunti. Paluumatka hotellille tuntui kilometrien pituiselta. Hiki virtasi. Rannalla oli jokseenkin vähän väkeä. Olimme tuolla jo klo 11 alkaen, joten ehkä liian aikaisin paikallisen mittapuun mukaan. Ranta sinänsä hieno, vedessä ehkä noi puolen metrin verran jotain kasvia/levää uiskentelemassa. Iljettävästi tarttuivat jalkoihin. Vesi oli lämmintä kuin mikä.

Melko lähellä on Aventura Mall, hieno iso shoppailucenter. Tuo ei tosin ollut outlet-myymälä. Suht edullisia hankintoja tosin tehtiin Hollisterilta ja JCPenneyltä.

Joka tapauksessa kaksi yötä tuossa hotellissa vietettiin ja sitten suunnattiin kohti Key Westiä.

Karibialle ja takaisin

Karibian risteily, Miami - meripäivä - Half Moon Cay - Nassau - Miami. Siinäpä se. Laivana Carnival Victory. Meillä oli kaksi hyttiä, jotka sai yhdistettyä. Ei huono. Ykköskansi, (likainen) ikkuna, moottorit tai jotain ilmeisen lähellä, koska välillä meteliä kyllä jostain tuntui kuuluvan. Hytit siistit, jotka siivottiin joka päivä. Hyttipalvelija/siivooja, millä nimellä sitten häntä kutsuisikaan, kävi pian laivan lähdön jälkeen esittäytymässä ja hän oli siivoushommissa joka päivä. Hienoja taideteoksia teki pyyhkeistä.

 Karibian risteilyn hintaanhan siis kuuluu lähes kaikki. Ruokaa saa enemmän kuin jaksaa syödä ja sitä on tarjolla jotakuinkin koko ajan. Toki halutessaan voi ruuastakin vielä maksaa, jos haluaa erikoisravintoloissa käydä. Juomisista saa hanasta lemonadea eli sitruunamehua, jääteetä, vettä, kahvia, teetä ja kaakaota. Muut juomat ovat maksullisia. Näitä saa ostaa yksitellen, mutta tarjolla on myös juomapaketteja, joilla saa sitten rajattomat määrät drinkkejä, limuja yms. Bottomless bubbles taisi maksaa yli 50$/vrk. Ja jokaisen hytissä olijan on tuo paketti ostettava. Ei ostettu. Kieltämättä lemonade alkoi välillä vähän tympiä.. Huonepalvelu oli käytettävissä risteilyn hintaan. Tuota käytettiin yhtenä aamuna, kun tilattiin aamupalat suoraan huoneisiin. Kätevää, valikoima tosin pienempi kuin buffetissa. Kylpyläpalvelut eivät kuulu hintaan, eivät myöskään pysähdyspaikkojen retket. Rahaa laivalla ei käytetä lainkaan. Kaikki maksetaan hyttiavaimilla, joihin piti etukäteen luoda tili. Lasku tuli sitten oven ali viimeisen yön aikana, se veloitettiin suoraan luottokortilta, jos ei mitään huomautettavaa ollut.

Illalla oli mahdollista mennä hienompaan ravintolaan, jossa oli alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka. Nuo tilattiin erikseen. Lopulta kävimme vain kahtena iltana tuolla, koska illalla oli monesti jo niin väsynyt, ettei vaan enää jaksanut. Pukukoodi ilmoitettiin aina etukäteen, yhtenä iltana se oli elegant, muina casual. Elegantilla illallisella oli naisilla iltapukuja ja miehillä pukuja ja smokkeja. Joka ilta ravintolan tarjoilijat kajauttivat onnittelulauluja vieraille. Allekirjoittaneen gluteeniton ruokavalio huomioitiin erittäin hyvin. Tässä jälkiruokana melting cake, joka tehtiin vartavasten gluteenittomana.

Risteilyllä oli siis kaksi pysähdystä, molemmat Bahamalla. Half Moon Cay, puolikuun muotoinen hiekkaranta, täysin varattu risteilijöille. Ymmärtääkseni saarella ei asu ketään oikeasti. Laiva jäi kauemmas parkkiin ja tuolta ihmiset kuljetettiin aluksilla saarelle. Kaikki lähtijät skannattiin hyttikorteista ja sama takaisin tullessa. Saarella aurinkotuolit olivat vieraiden käytössä, myös ruokailu tuli mukana saarelle, jonne oli järjestetty jättimäinen ulkoilmabuffet. Järjestelyt toimivat erittäin hyvin. Venekyytejä laivalle ja takaisin meni pitkin päivää. Palatessa kaikki tavarat läpivalaistiin ja ihmiset kulkivat "lentokenttäporttien" läpi.

Nassau. Bahaman pääkaupunki. Etukäteen kuulutukset varoittelivat mielenosoituksesta. Ihmisiä oli paljon liikkeellä heti sataman vieressä, mutta eipä heistä haittaa ollut. En ihan päässyt selvyyteen, miksi mieltä osoitettiin. Nassaussa oli kuuma, hiostava ja painostava ilma. Turistikrääsäkauppoja heti sataman vieressä, hurjat hinnat. Myös paljon merkkiliikkeitä oli heti sataman liepeillä. Pohdittiin etukäteen, että otetaanko joku järjestetty retki, mutta lopulta noiden hurjat hinnat jättivät retket tekemättä. Esim. koko päivä vesipuistossa olisi maksanut 200 dollaria per nenä.
Nassaussa päivä jäi lyhyeksi hiostavan kuumuuden vuoksi. Palattiin siis hyvissä ajoin laivaan takaisin ja lounaalle. Moni muukin oli saman ratkaisun tehnyt. Laiva irtautui satamasta neljältä iltapäivällä. Tuolloin vettä tuli kaatamalla ja ukkonenkin taisi jyrähdellä.

Sää oli jopa viileä, kun laivan kannella käytiin lähtöä seuraamassa. Kylläpä se siitä lämpeni ja aurinkokin tuli esille, kun merelle päästiin.

Paluuaamuna oli vaihtoehtona joko itse mennä laukkujen kanssa ulos tai hakea edellispäivänä tagit laukkuihin ja jättää ne yöllä hytin ulkopuolelle, josta ne toimitettiin noudettavaksi laivasta poistumisen jälkeen. Me päätimme ottaa laukut itse. Tuo edellytti, että piti jo seitsemältä olla periaatteessa valmis lähtemään, jos kuulutus tulee. Tuo kuulutus tuli lopulta kahdeksan jälkeen. Laukkujen vienti laivaan tapahtui samoin kuin lentokoneeseen. Eli kotona piti tulostaa tagit, jotka terminaalin pihalla ollut setä nitojan kanssa laittoi kiinni laukkuihin. Laukut toimitettiin sitten laivaan hyttien ulkopuolelle.

Miami aamulla

Molempiin suuntiin oli passien ja hyttikorttien tarkastuksia, sekä myös Nassaussa. Ei varmasti ketään ulkopuolista päässyt kyytiin. Laivalla mielestäni oli turvallista. Yhtään humalassa olevaa ihmistä en nähnyt, vaikka drinkkejä oli saatavilla jaktuvasti ja monet olivat varmasti ostaneet tuon bottomless bubble-passin. Muihin suomalaisiin ei törmätty.

Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus. Ensi kerralla jättäisin teinit kotiin. =) Tämä lyhyt risteily oli hyvä vaihtoehto ensimmäiselle tämänkaltaiselle risteilylle. En olisi jaksanut ehkä kauempaa ollakaan. Pohjaton lompakko tai lottovoitto toki auttaisi siinä, että voisi valita monenlaisia aktiviteetteja kohteissa. Muuten pelkkä oleilu alkaisi käymään tylsäksi pidemmän päälle.

Nyt vajaa kaksi vuorokautta risteilyn jälkeen, keinuttaa vieläkin.

Fort Lauderdale

Lähemmäs 20 tuntia matkustamista ja nukuttu yö takana. Vaihtolento Kööpenhaminasta Fort Lauderdaleen oli yli 40 minuuttia myöhässä. Vähän alkoi jo puuduttamaan. Lento itsessään meni ihan hyvin, sain jopa nukuttuakin vähän. Tai näin luulisin, koska neljästä elokuvasta, mitä katsoin, muistan vain yhden. Lentoon kuului lounas ja välipala. Gluteeniton lounas näytti seuraavalta:

Perillä Fort Lauderdalessa olimme siis iltakymmenen jälkeen. Tuosta kaikenlaisiin tarkastuksiin.. Siis automaatilla kaikkien passit, sormenjäljet, valokuvat, kysymykset. Tuosta eteenpäin tiskille, jossa virkailijan kanssa saman kuviot. Siitä hakemaan laukkuja, jotka onneksi kaikki tulivat perille. Tämän jälkeen vielä pari-kolme kertaa passien ja automaatin antamien lappujen tarkastus ja lopuksi noiden lappujen poiskeräys. Ulos, jossa kuuma kosteus iski päin näköä. Melko lämmintä siis. Taksijonoon, taksiin ja hotellille. Sisäänkirjautuminen onnistui näppärästi ja ystävällinen virkailija järjesti meille suht edullisen kuljetuksen satamaan tälle päivälle, jonne siis pian suuntaamme.

Unta palloon. Aamulla lähimarketista aamupalaa. Lämpötila ulkona 29, tuntuu kuin 34. Ja siltä se tosiaankin tuntuu. Alla olevassa kuvassa näkymä huoneen ikkunasta.

Tässäpä pikakuulumiset. Nyt keräilemään tavaroita kasaan ja pian kyytiä odottelemaan.

Florida, here we come

Paluu blogimaailmaan..

Amerikan valloitus jatkuu. Kolme vuotta sitten ensikosketus roadtripin muodossa Los Angelesista New Yorkiin, Autoillen Amerikan halki. Nyt hivenen toisenlaisilla kuvioilla. Matka suuntautuu ensin Fort Lauderdaleen, josta (hyvin) nukutun yön yli Miamin satamaan ja kohti Karibiaa. Lyhyehkö risteily seilaa merellä ja tekee kaksi pysähdystä Bahamalla. Tästä kokemuksia kuvien kera, kunhan sieltä joskus mantereelle palaamme. Tuosta eteenpäin ei suurempia suunnitelmia ole tehty, auto alle, Miamissa hengailua pari päivää ja tuon jälkeen go with the flow.

Ensin kuitenkin junaillen Helsinkiin, jossa budjettiyöpyminen hedelmähotellissa. Aamulla junalla lentokentälle ja siitä se matka sitten alkanee. Tiedossa ainakin 16 tuntia matkaamista, joista pisin on karvaa vaille 10 tunnin lento Kööpenhaminasta Fort Lauderdaleen.

Toivottavasti nettiyhteyksiä löytyy ja jotain tarinoita ehtii kirjoittelemaan. Näillä kuvioilla siis eteenpäin.